Seitevare

Seitevare on rakennettu Lilla Luleälvenin sivujokeen, Blackälveniin. Voimalaitos sijaitsee 80 kilometriä Jokkmokkista luoteeseen ja se on Lilla Luleälvenin pohjoisin voimala. Paikka oli ja on oikea kylmänloukku kuten Ritsem, Suorva ja Vietas, mutta Seitevare on kuitenkin ylimpänä ankarimman ilmaston listalla. Paikalla on ikiroudan alue, mikä tarkoittaa sitä, että routaa muodostuu tundran alla maaperän ulkolämpötilan ollessa nolla-asteen alapuolella.

Puolen kilometrin etäisyydellä Savvonseletistä alavirtaan Blackälven muodosti melkein pystysuoran putouksen, jonka reuna on noin 50 metriä ja korkeus noin seitsemästä kahdeksaan metriä. Putouksen saamenkielinen nimi oli Passekårtje (pyhä putous) ja paikka oli kuuluisa saamelainen uhripaikka. Putouksesta pisti esiin kalliokieleke, joka muistutti voimakkaita miehen kasvoja. Siellä saamelaiset pysähtyivät uhraamaan luonnonjumalille valkoisen poron.

Seitevaren voimala rakennettiin yli Blackälvenin syvän laakson. Patopaikan alapuolella on kuusi kilometriä joen pääuomaa kuivatettu, ja paikka sijaitsee matalien vaarojen alueella ja pääasiassa havumetsävyöhykkeellä. Ennen säännöstelyä maaperä oli aina jokeen asti pääasiassa nummimaista metsämaata, muuten melko risukkoista ja soista.

Seitevaressa on Luulajanjoen lähes suurin kivitäytteinen pato. Se patoaa Tjaktjajaurejärven 106 metriä korkeana ja 1,5 kilometriä pitkänä. Säännöstelyyn sisällytettiin Tjaktjajauren lisäksi Snärak, Keddek ja Rittak, jotka yhdessä muodostavat 1650 miljoonan m3 suuruisen vesivarannon. Kaikkiaan 6000 hehtaaria maata padottiin säännöstelyn yhteydessä, mukaan lukien Sarekin kansallispuiston Rittakdalenin mäntyä kasvava ikimetsä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan voimalaitokseen aiottiin sijoittaa kaksi turbiinia, mutta yksi uusi ennätysmäisen suuri 225 MW:n turbiini riitti. Siten saatettiin konehallin koko pitää pienenä; se on upotettu 175 metrin syvyyteen maan alle. Tämän syvään upottamisen johdosta voimalaitos voi hyödyntää 182 metrin putouskorkeuden.

Syyskuussa 1968 voimalaitos vihittiin yhdessä Letsin voimalan kanssa. Vihkimisen yhteydessä silloinen maaherra Ragnar Lassinantti kiteytti Luulajanjoen sähköntuotannon olevan valtava lahja Ruotsin kansalle. Luonnonvarojen ja ympäristön välisestä konfliktista hän sanoi: ”Olemme täysin samaa mieltä, että suurista erämaistamme voi, samoin kuin malmista ja vesivoimasta, tulla huomispäivän yhteiskunnassa ennenaikaisesti todellinen kansallisaarre, ja tämä kehottaa hellävaraisuuteen tämän omaisuuden hyödyntämisessä”.

Vattenfallin pääjohtaja halusi myös tuoda esiin vihkimispuheessaan, ”Luulajajoen alue on rajattoman rikas jokilaakso. Se antaa ihmiselle sekä sähkövoimaa että koskemattomia erämaita. Halvalla sähkövoimalla on huomattava merkitys ruotsalaiselle elinkeinoelämälle. Samalla jokilaakso antaa merkittävän, koskemattoman Länsi-Euroopalle ainutlaatuisen tunturi-, järvi- ja erämaa-alueen, senkin jälkeen vaikka olemme rakentaneet suunnitellut laitokset kuten Parki, Akkats ja Ritsem”.

Kun Seitevaren voimalaitosta suunniteltiin rakennettavaksi, katsottiin perheiden asumisen niin korkealla tunturimaassa olevan sopimatonta. Sen vuoksi päätettiin rakentaa keskeinen asumisalue, josta henkilökunta saattoi matkustaa edestakaisin. Oli luonnollista sijoittaa asumisalue lähelle Jokkmokkia. Tuloksena oli heti taajaman itäpuolella oleva alue, jota kutsuttiin myös ”hirttomäeksi”. Nimi tuli paikasta, joka aikaisemmin toimi kunnan teloituspaikkana, mutta ilmiselvästi sitä nimeä ei voinut käyttää ja sitä alettiin kutsua Nyborgiksi. Vattenfall vuokrasi maan Jokkmokkin kunnalta, ja vuoden 1963 sopimuksen mukaisesti Vattenfall saattoi vuokrata maan maksutta, mutta yhtiön tuli luovuttaa paikka ilman korvausta infrastruktuurista kuten teistä, vedestä ja viemäröinnistä.

Nyborgin alueelle rakennettiin 33 perheasuntoa ja muutama omakotitalo. Siellä asuivat sekä Seitevaren, Vietaksen ja Ritsemin työntekijöitä viikkomuuttajina että Akkatsin, Liggan ja Harsprångetin työntekijöitä päivämuuttajina. 1980-luvun alussa olivat kaikki rakentamiset suurelta osin tehty ja asuntojen tarve väheni. Kunta ilmoitti silloin haluavansa alueen takaisin, jotta sinne voitaisiin rakentaa vuokrataloja, minkä jälkeen Vattenfall vähitellen luopui siitä.

Täältä voit lukea tarinoita vesivoimaloihin liittyen. Onko sinulla tarinoita tai muistoja vesivoimaloista? Jaa ne kanssamme! Voit lähettää meille tarinasi, vaikka et haluaisi sitä julkaistavaksi nettisivuilla. Kaikki tarinat ovat tervetulleita ja ne julkaistaan kertojan suostumuksella.

Näytä lisää tarinoita