Messaure

Messauren voimalan kohdalla suuri Luulajanjoki virtaa syvästi leikkautuneessa laaksouomassa. Ennen Messauren patoamista joki laski Liggan voimalan alapuolella noin 165 metristä merenpinnan yläpuolelta aina noin 90 metriin merenpinnan yläpuolelle Messaure-padon kohdalla. Jokilaaksoon tultaessa tasankoalue ulottui erityisen selvästi joen itäpuolella. Voimalaitos sijaitsee Mudduksen kansallispuiston sisällä, mikä ei vaikuttanut Vattenfallin rakennusmahdollisuuksiin. 1956 lähetettiin Kuninkaalliselle Maj.:lle hakemus, että voimalan rakentamisen yhteydessä saataisiin lupa padota osa kansallispuistosta. Johto sai vastaukseksi, että vesituomioistuimella ei ole mitään estettä antaa lupa joen patoamiselle.

Messauren patorakentaminen oli suurinta, mitä Vattenfall oli rakentanut, sillä padon täyttömassat vastasivat neljää Kheopsin pyramidia. Valtavien massojen siirtämiselle vaadittiin paljon työvoimaa ja monia ajoneuvoja. Vuonna 1960 padon rakentamiseen osallistui 150 ajoneuvoa, ja niiden ohjaamiseen vaadittiin 270 kuljettajaa. Valtava laitteisto vaati ylläpitoa, jota suoritti lähes 60 miestä. Rakennuspaikan pohjoisen sijainnin vuoksi vaadittiin tehokasta työtä kesäaikaan, jotta estettäisiin materiaalin vajoamat ja siirtymät. Pato valmistui 1962, vuotta ennen arvioitua aikaa. Silloin se oli yksi Euroopan suurimmista padoista ja nykyään Ruotsin suurin kaksi kilometriä pitkine ja 101 metriä korkeine maa- ja kivitäytteisine patoineen.

Voimalaitokseen asennettiin kaksi aggregaattia ja jätettiin mahdollisuus täydentää kolmannella, mikä tehtiin myöhemmin 1980-luvulla. Samalla konesali rakennettiin siten, että sinne voitaisiin sijoittaa neljäs aggregaatti. Kyseinen poistotunnelikin laajennettiin tuotantokapasiteetin lisäämiseksi. Voimala hyödynsi 87 metrin putouskorkeutta ja tuottaa noin 1820 GWh/vuosi. Kolmella aggregaatilla on 463 MWe:n yhteisteho.

Enimmillään Messauren voimalaitosrakennuksella työskenteli 1350 henkilöä. Tähän lukuun ei sisältynyt siivous- eikä ruokalahenkilökuntaa eikä raivaushenkilöstöä. Melkein koko rakentamista tehtiin erimuotoisena urakkatyönä. Eräs ammattiryhmä, joka kaikesta huolimatta toimi tuntipalkalla, olivat sekatyöläiset, ja toimihenkilöitä koski kiinteä kuukausipalkka. Työntekijöiden palkat vaihtelivat, sillä kun asettajalla (nykyään kutsutaan mittausteknikoksi) oli viiden kruunun tuntipalkka, saattoi puutyöläinen ansaita yhdeksän kruunua tunnilta.

Voimalaitos rakennettiin usein harvaan asutulle seudulle tai erämaahan. Vuoteen 1960 asti tavallisesti voimalarakentajan perhe asui hänen kanssaan tilapäisyhdyskunnassa, joka kehittyi rakennusaikana. Kun kohde oli valmis, perhe muutti edelleen seuraavaan kohteeseen. Messaure oli viimeinen tämän tyyppinen yhdyskunta Ruotsissa. Messauren kaltaiset yhdyskunnat ovat suurimmaksi osaksi kadonneet, mihin on useita eri syitä. Esimerkiksi autoilu, päivärahat ja parantuneet tiet.

Messaurea kutsutaan viimeiseksi suureksi erämaayhdyskunnaksi. Luulajanjoen varren myöhemmissä työkohteissa asuivat enimmäkseen palkolliset, kun taas heidän perheensä asuivat jossakin lähitienoon taajamassa. Ritsemin ja Seitevaren rakennustyömaille rakennettiin huoltorakennuksia, joiden tarkoituksena oli helpottaa sosiaalisia standardeja, mutta ei kuitenkaan samassa määrin kuin Messauressa.

Messauren valmistumisen yhteydessä vuonna 1972 Vattenfall kutsui yhdyskunnan asukkaat yhteiseen kokoukseen. Kokouksessa selvisi, että monet asukkaat olivat valmiita jäämään asukkaiksi syntyneeseen tilapäisyhdyskuntaan, koska he viihtyivät niin hyvin. Huolimatta asukkaiden toiveista yhdyskunta kuitenkin lopetettiin kokonaan. Lopettaminen perusteltiin sosiaalisen näkökohdan mukaisilla suurilla puutteilla sekä vedensaannin ja viemäröinnin mukana aiheutuvista liian suurista kustannuksista toiminnalle. Sanomalehtiartikkeleista käy ilmi, että asukkaiden mielestä Vattenfall pakotti heidät muuttamaan.

Messauren rakentaminen vaikutti kolmeen saamelaiskylään: Sirkas, Jällivaara ja Serri. Padonrakennus aiheutti monenlaisia seurauksia poroelinkeinolle. Serrin metsäsaamelaiskylä käytti tulevaa patoamisaluetta laidunmaana suurin piirtein koko vuoden, ja saamelaiset viittasivat myös siihen, että alhainen korvaus menetetystä porolaitumesta ei ollut hyväksyttävissä. Messauren yläpuolella olevat alkuperäiset virrat muodostivat myös luontaisen esteen, jotta porot eivät talviaikaan pakenisi muille laidunalueille. Koskien katoamisen myötä saamelaisille aiheutui enemmän valvontatyötä. Poronhoitoalueelle aiheutuneiden vaikutusten lisäksi myös Serrin saamelaiskylän kalastus kärsi huomattavasti.

Täältä voit lukea tarinoita vesivoimaloihin liittyen. Onko sinulla tarinoita tai muistoja vesivoimaloista? Jaa ne kanssamme! Voit lähettää meille tarinasi, vaikka et haluaisi sitä julkaistavaksi nettisivuilla. Kaikki tarinat ovat tervetulleita ja ne julkaistaan kertojan suostumuksella.

Näytä lisää tarinoita