Randi

Randin voimalan rakentaminen sujui vauhdikkaasti. Kiire oli seurausta vuoden 1973 suuresta öljykriisistä; samana vuonna rakentaminen alkoi. Randijaurejärvi padottiin maapadolla ja vesi johdettiin 500 metriä pitkän tunnelin kautta Unna-Seunnakjärveen. Sieltä vesi kulkeutuu kaksi kilometriä pitkää kanavaa pitkin konehalliin. Veden kuljettua voimalan läpi se juoksee 95 metriä pitkän tunnelin kautta Stor-Seunnakjärveen ja kaksi kilometriä pitkän kanavan kautta Klubbuddsjärveen. Säännöstelyvarastoon mahtuu lähes 100 miljoonaa m3 ja siinä on hyvin vähän vedenpinnan vaihtelua, ainoastaan kaksi metriä, mikä on vähemmän kuin järven luonnollinen vaihtelu.

Randin aggregaatti hyödyntää 24 metrin putouskorkeutta ja se on yhdistelmä maanalaisesta ja maanpäällisestä asemasta. Rakennus on upotettu maahan, mutta katto on maan tasalla. Kun valvontahuone rakennettiin asemalle, se eristettiin äänen ja värinän vuoksi erityisten kumityyynyjen avulla, mikä oli siihen aikaan epätavallista. Randi-rakennus on viimeinen Luulajanjoen uudisrakennus, ja vuonna 1976 tapahtuneen vihkimisen jälkeen yhtään uutta voimalaa ei ole tullut lisää. Voimalasta tuli siten lähes 80 vuotta kestäneen Luulajanjoen rakentamisen loppu, jolloin keskimäärin joka viides vuosi rakennettiin uusi voima-asema.

Koska voimalaitos rakennettiin autoilun aikakaudella, ei tarvittu suuria paikallisia yhdyskunnassa tarvittavia toimenpiteitä. Kuitenkin rakennettiin viisi rakennusta, joissa oli tilaa 90 henkilölle.

Täältä voit lukea tarinoita vesivoimaloihin liittyen. Onko sinulla tarinoita tai muistoja vesivoimaloista? Jaa ne kanssamme! Voit lähettää meille tarinasi, vaikka et haluaisi sitä julkaistavaksi nettisivuilla. Kaikki tarinat ovat tervetulleita ja ne julkaistaan kertojan suostumuksella.

Näytä lisää tarinoita