Asuinalueen kartta — Jylhämän yhdyskunnan kartta

Takaisin

Oulujoen voimalaitosyhdyskunnat ja rakennustietokortit

Oulujoki Oy:n asuntoalueille rakennettiin tyyppitaloja. Ote Aarne Ervin signeeraamasta piirustuksesta vuodelta 1946. Pohjois-Pohjanmaan liiton kokoelma.

Oulujoen voimalaitosyhdyskunnat ja rakennustietokortit

Vesivoimarakentaminen keskittyi ennen toista maailmansotaa vahvasti Kaakkois-Suomen isojen järvien vesirikkaisiin laskujokiin. Sähkön tarpeen painopiste ja valtakunnan jakeluverkko oli Etelä-Suomessa, mutta isojen pohjoisten vesistöjen hyödyntäminen oli kiinnostanut jo pitkään ^1,2. Lakimuutos, joka mahdollisti poikkipadon rakentamisen lohijokiin, ja se, että kolmannes vesivoimasta jäi sodan jälkeen vallatuille alueille, vauhditti pohjoisten koskien valjastamista.

Oulujoen vesistön voimalaitokset ja säännöstelyaltaat. Kartta teoksesta Vesivoimaa Oulujoesta 50 vuotta.

Ensin laadittiin vesistön yleissuunnitelma. Tavoitteena oli mahdollisimman tehokas sähköntuotanto koko vesistöalueella ja järvien käyttö vesivarastoina ³. Oulun kaupunki rakensi ensin Merikosken voimalaitoksen Oulujoen alimpaan koskeen. Imatran Voima Oy aloitti pääuoman rakentamisen vuonna 1941 Muhoksen Pyhäkoskella ja samana vuonna perustettu uusi yhtiö, Oulujoki Osakeyhtiö, jakoi vesistön valjastamisen selkeisiin osa-alueisiin. Emoyhtiöllä, Imatran Voima Oy:llä, oli monipuolista vesirakentamisen perusosaamista, jota hyödynnettiin etenkin hankkeen suunnittelussa. Jättiurakan oli tarkoitus valmistua noin 15 vuodessa, ensin pääuoma 10 vuodessa ja sitten Emäjoella viidessä vuodessa. Pääuoman rakentamista hidasti sota ja rakennustarvikkeiden niukkuus.

Oulujoen voimalaitosten ja asuntoalueiden ”hoviarkkitehdiksi” valittiin Aarne Ervi. Hän oli arkkitehti Alvar Aallon oppilas ja työskenteli Aallon toimistossa ennen kuin perusti oman yrityksen.

Arkkitehti Aarne Ervi ja ensimmäiset rakennustietokortit

Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtajana vuosina 1943-58 toiminut arkkitehti Alvar Aalto laittoi alulle ”ammattirakentamisen puitteiden ja ohjeistuksien laadinnan”. Tästä alkoi määrätietoinen rakentamisen laadun kehittäminen Suomessa: ”Pakon sanelemana kaikki lama-ajan rakentaminen oli saatava ohjaukseen ja hallintaan”. Presidentti Ryti ja Kulkulaitosten ja Yleisten töiden Ministeriön Rakennusosaston (KYMRO) johto hyväksyi ohjelman kehittää ja ohjata laajamittaista jälleenrakentamista koko maassa. ⁴

Arkkitehti Aarne Ervi valittiin 1940-luvun alussa arkkitehtiliiton johtokuntaan sekä Aallon perustaman Jälleenrakennustoimiston vetäjäksi. Toimiston tarkoituksena oli koota rakentamisen laatuvaatimukset ja ohjeet. Syntyi idea RT- eli Rakennustietokortistosta, johon mallia haettiin Ruotsista, Saksasta ja etenkin Pohjois-Amerikasta. Jälleenrakennustoimiston yhteyteen perustettiin pian Standardisointilaitos ja sen johtoon nimettiin Aarne Ervi. Hänen tehtävänsä oli laatia pikaisesti asevelitalojen tyyppipiirustukset ja kehittää rakennustietokorttien ensimmäistä sukupolvea. Kortit ohjeistivat aluksi asuinrakennusten ikkunoiden, ovien, tulisijojen, kiintokalusteiden, kuivauskaappien, kylpyhuoneiden ja WC-tilojen rakentamista. Korteilla pyrittiin ohjaamaan yhä kiihtyvää jälleenrakentamista. RT-korttien käytännön koekenttinä olivat pientalojen lisäksi isot rakennustyömaat, kuten Rovaniemen kaupungin jälleenrakennus ja pohjoisten jokien voimalaitostyömaat. ⁵

Rakennustietokortin laatimisen vaiheet Matti Pulkan mukaan.

Ideana oli kehittää malleja ja ohjeistusta arkkitehtuurisuunnitteluun ja edistää laadukasta rakentamista. ”Aalto oli yhdessä maamme muiden merkittävien arkkitehtien kanssa ratkaisemassa sotien aiheuttamia jälleenrakennusongelmia. Standardisointi oli keino varmistaa niukoilla varoilla tapahtuvan rakentamisen korkeaa laatua. Tässäkään Aalto ei tyytynyt sääntöihin: hän katsoi, että standardisoinnin tulee olla joustavaa ja lähteä ihmisen tarpeista. Samalla hän viittasi luonnon variointikykyyn monimuotoisuuden luojana.” ⁷

Ote Jylhämän sairastuvan ikkunapiirustuksesta vuodelta 1947. Piirustuksessa viitataan RT-korttiin 861.2. Lähde: Pohjois-Pohjanmaan liiton kokoelma.

Standardisointilaitoksen johtokuntaan kuuluivat Aarne Ervi, Alvar Aalto ja Viljo Revell, jotka työskentelivät tiiviisti yhdessä koko 1940-luvun. Ervi vastasi Rakennustietokortti-tuotteen edelleen kehittämisestä. Kortit syntyivät tilaajien akuutista tarpeesta. Ne suunniteltiin toimiston henkilökunnan yhteistyönä, mutta valmistajia ja viranomaisia kuunnellen. Laitoksen kollegio tarkasti ja hyväksyi kortit ennen julkaisua. RT-kortisto ja uusimmat rakentamiseen liittyvät tuotteet esiteltiin tuoreeltaan Helsingin Rakennusmestariliiton pysyväisrakennusnäyttelyssä. ⁶

Aarne Ervi oli Alvar Aallon kollega kehittämässä rakennusmääräyksiä kahden vuosikymmenen ajan. Ervin johdolla laadittiin ensimmäisiä RT-kortteja. Niissä esitettyjä ratkaisuja testattiin heti todellisissa kohteissa Oulujokivarressa. Oulujoella sijaitsevilla asuntoalueilla on säilynyt runsaasti alkuperäisiä RT-korttien mukaan tehtyjä ratkaisuja: muun muassa listat, paneelityypit, ovet, ikkunatyypit ja kiintokalusteet, kylpyhuoneet, tiilikatot, ym. Oulujoen asuntoalueet olisivat siis toimineet korttien standardien ”testilaboratorioina”. Ensimmäinen korttisarja vuodelta 1943 käsittelikin suurelta osin asuinrakentamista ja siihen liittyviä rakennusosia. ⁸

RT 861.2 vuodelta 1943. Lähde: Vanhat RT-kortit, Rakennustietosäätiö.

Kortiston ensimmäinen virallinen julkistus oli 1943. Kehitystyön edetessä sen sisältö laajeni nopeasti. Mukaan tulivat sopimusasiakirjat ja niihin liittyvät kaavakkeet, joita parannettiin kentän kokemusten perusteella. Standardeja päivitettiin aina tarpeen mukaan. Isoilla rakennustyömailla alettiin laatia työmaapöytäkirjoja. Ne käytiin läpi säännöllisesti työnjohtopalavereissa ja suunnittelukokouksissa. Niiden pohjalta voitiin tehdä kehityssuunnitelmia tai uusia päätöksiä jatkotöitä varten. Uuden työmaan suunnittelussa ne auttoivat parantamaan työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Kuten huomattiin, tehtävä oli valtava ja vaati suunnatonta kehittämistä monella osa-alueella, ei ainoastaan talonrakennuksessa vaan myös muissa rakentamiseen läheisesti liittyvissä asioissa. Kun Katselee Pyhäkosken tai Jylhämän rakennusten alkuperäispiirustuksia tai suunnittelukuvia yksityiskohtia myöten ja vertaa niitä vastaaviin RT- kortteihin, yhtäläisyys on ilmeisen selvä.

Muistelen, että tällaisen keittiön pyysin remonttimiesten purkamaan vuonna 1959 tehdystä kerrostalohuoneistosta Leppiniemessä. Kuva: Helena Hirviniemi

Rakennustietokortti RT 911.63. Lähde: Vanhat RT-kortit. Rakennustietosäätiö

Ervi edisti tässä työssään myös teknistä piirtämistä ja havainne- ja kolmiulotteista mallinnusta sekä moduulimitoitusta rakenteissa. Rakentajat saivat avukseen selkeät rakennusohjeet ja -kuvat, tehtiinpä liki mitä kohdetta tahansa. Käytänteet siirtyivät ensin valvojille, mestareille ja myöhemmin konkreettisesti tekijöiden arkipäivään.

Arkkitehti-lehden numeron 11-12 1949 mainos, joka kertoo kevytbetonitiilien testaamisesta Pyhäkoskella ja Nuojulla.

Arkkitehti Helena Hirviniemi on todennut Oulujokivarren voimalaitosrakentaminen tarjonneen Aarne Erville konkreettisen mahdollisuuden testata ja soveltaa arkkitehtonisia ideoita kaikilla tasoilla, aina aluesuunnittelusta pienimpiin rakennusdetaljeihin. Hirviniemi kirjoittaa: ”Voimalaitosyhdyskuntien jäsentely noudattaa toisaalta modernismin avointa, luontoon ja maastoon sulautuvaa kaupunkisuunnittelun ideologiaa ja toisaalta varhaisteollista, alueen hierarkkiseen jäsentelyyn perustuvaa yhdyskuntarakennetta. Rakennusten arkkitehtuuri tukee kaavallista ideaa. Voimalaitokset ympäröivine huoltorakennuksineen ovat pelkistettyjä ja monumentaalisia, kun taas asuntoalueet muodostavat vehreän ja puistomaisen ympäristön. Asuntoalueiden arkkitehtuuri on pienimittakaavaista, huolellisesti detaljoitua ja sekä teknisesti että arkkitehtonisesti erittäin laadukasta. Asuntorakentaminen muodostaa typologisen järjestelmän, jota on sovellettu kaikilla voimalaitosalueilla. Aarne Ervi paneutui kaikissa suunnittelutehtävissään rakennustekniikan, standardisoinnin ja teollisen rakentamisen kehittämiseen.” 9

Muuta kehitystyötä

Sekä Imatran Voimassa että Oulujoki Osakeyhtiössä oli rakentamisen kiireisimpään aikaan avarakatseisia ja rohkeita johtajia ja suunnittelijoita. He uskalsivat kehittää toimintoja ja uusia tekniikoita. Eteen tulleita haasteita ratkaistiin tutustumalla ulkomaiseen vesivoimarakentamiseen, muun muassa vierailemalla Amerikassa ja Ruotsissa. Näin päästiin kehittämään paikallisiin olosuhteisiin uusia menetelmiä ja ratkaisuja.

Imatran voimalaitos rakennettiin 1920-luvulla. Sen jälkeen tuli parin kymmenen vuoden tauko suuren luokan voimalaitosrakentamisessa. Siinä ajassa rakentaminen kehittyi ja uusia materiaaleja ja teknisiä toteutuksia tuli tarjolle. Betoni korvasi kiven ja muovi alkoi korvata rakennuspahvin ja tehdasmaiset tuotteet valtasivat alaa myös rakentamisessa. Näitä piti uskaltaa kokeilla ja tehdä niistä johtopäätökset jatkokäytöstä.

RT 313.01 vuodelta 1958. Kortin laatineessa normitoimikunnassa oli mukana muun muassa Pällin voimalaitoksen rakenteita suunnitellut diplomi-insinööri Juhani Kilpeläinen. Lähde: Vanhat RT-kortit, Rakennustietosäätiö.

Oulujoelle 1950-luvulla perustettu Betoni- ja Maalaboratorio (BML) teki voimalaitostyömailla ja paikallisessa laboratoriossa jatkuvia eri betonilaatujen mittauksia ja testejä. Betonista kehitettiin haastaviin talvi- ja vesiolosuhteisiin sopivaa sekä lujuuskestävää. Kuulin kehitystyön tulosten poikineen useita ulkomaan urakoita myöhempinä vuosikymmeninä suomalaisille rakennusyhtiöille mm. Lähi-Itään, joista Syyrian sotalaivaston kotisatama lienee huippuesimerkki pomminvarmasta laadusta. Noita tuloksia on käytetty menestyksekkäästi muuallakin maailmalla betonirakentamisessa. Mainitsemisen arvoista on myös se, että suuriin massarakentamisiin oleellisesti liittyvät liikuntasaumat opittiin rakentamaan Oulujoen patoja kehiteltäessä.

Pyhäkosken pienoismalli. Kuva: Foto Roos, Fortum Power and Heat Oy:n kuva-arkisto.

Voimalaitosrakentamisessa tehtiin paljon kokeiluja. Vesirakentamisessa Imatran Voimalla oli vesilaboratorio pienoismalleineen, missä testattiin veden ja rakenteiden sopivuutta uudella tavalla toisiinsa. Esimerkkinä vaikkapa tulvaluukut. Aiemmin toteutettujen rakenteiden huomattiin pienoismalleissa olevan sopimattomia Pyhäkosken suuruiseen isoon putoukseen. Useamman muotoilun jälkeen löydettiin padon alaosaan muoto, joka kesti myös arktiset talviolosuhteet. Toinen esimerkki oli puun uittokourun pään muotoilu. Vasta kokeilujen kautta saatiin ratkaisu, missä tukit eivät pirstoutuneen päreiksi laskeutuessaan alavirtaan. Myös maapatojen rakentamisissa syntyi kokeilujen ja havaintojen kautta kestäviä ja järkeviä rakenteita. Vähitellen tällaisista ratkaisuista syntyi ohjeistus ja työtapa, jota sitten jatkossa käytettiin rakentamisen ohjenuorana ja jopa turvallisuusvaatimuksina Suomessa. Nämä muutokset muovasivat rakentamista ja niistä syntyivät patoturvallisuusmääräykset.

Matti Pulkka

Lähteet

^{1 ”}Puoli vuosisataa Imatran Voimaa”/ Jaakko Auer, Niilo Teerimäki (1982): ss 19-24 ja 79-90

²”Puoli vuosisataa Imatran Voimaa”/ Auer,Teerimäki (1982): ss 104-119 ja 83

³”Puoli vuosisataa Imatran Voimaa”/ Auer,Teerimäki (1982): ss 104-119 ja 58-65