Harsprånget

Harsprånget oli yksi Ruotsin kansallisputouksista ennen voimalaitosta, samoin kuin Stora Sjöfallet ja Tennforsen. Harsprånget mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1673 Johannes Schefferuksen kuvatessa Lappia. Hän kuvaa Harsprångetin sijaintia Luulajanjoen varrella. Vesi tunkeutuu kahden kallion välistä, jotka sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että jänis yhdellä hyppäyksellä voi loikata yli; siitä tulee nimi Harsprånget (Jäniksenloikka), joka jäi paikkaa tutkivien ja siellä käyvien käyttämäksi yleiseksi nimeksi.

Ehdotus Harsprångetin vesivoiman käyttämiseksi tuli jo vuonna 1907, kun Albert Bergström toi esille ehdotuksen eduskunnassa valtion omistaman rautatehtaan rakentamisesta Harsprångetiin. Rautatehdas tuottaisi ainesta maan rautatien rakentamiseen, torpedoille ja sukellusveneille, joita siihen asti tuotiin pääasiassa ulkomailta. Bergströmin ehdotus kuitenkin hylättiin sillä perustein, että valtion ei tulisi kilpailla yksityisen yrityksen kanssa. Ääni kuitenkin muuttui noin kymmentä vuotta myöhemmin, ja 1918 hallitus itse ehdotti Harsprångetin voimalan rakentamista.

Hallituksen ehdotus perusteltiin tärkeiden tuontitavaroiden puutteella, joka oli seurausta ensimmäisestä maailmasodasta. Ruotsilta puuttui sähköä, sen lisäksi talvi 1917 oli ollut äärimmäisen ankara. Oli tarpeen rakentaa maan vesivoimaa, koska ” Valkoinen hiili voisi valaista koteja, antaa voimaa teollisuudelle ja junille ja vähentää meidän kallista riippuvuuttamme ulkomaisesta energiasta”.

Harsprångetin laajentamisrakentaminen aloitettiin 1919, mutta keskeytettiin kolme vuotta myöhemmin, koska teollisuutta ei perustettu. Vattenfallin ekonomit olivat tulleet silloin siihen tulokseen, että rakentaminen vaati paljon arvioitua enemmän rahaa.

1940-luvulla löi läpi uusi voimansiirtotekniikka, mikä johti ruotsalaisen vesivoiman voimakkaaseen nousuun. Eri toimijat taistelivat Harsprångetin rakentamisen jatkamisesta tuloksetta. Hallitus viittasi Porjuksen energiaan riittävänä. Pitkän neuvottelun jälkeen eduskunta kuitenkin päätti 1945, että Vattenfallille osoitetaan 1,8 milj. kruunua Harsprångetin voimalaitoksen rakentamisen aloittamista varten. Rakennukseen tulisi silloin kolme aggregaattia ja siihen varattaisiin tilaa neljännelle. 1945 rakennuksen arvioitiin maksavan 79,5 milj. kruunua ja rakentaminen tulisi kestämään kahdeksan vuotta. Uusi voimala ei kuitenkaan saanut samaa sijoituspaikkaa kuin vanha 1919 aloitettu, vaan 2 kilometriä alempaa virran varrella. Tämä tarkoitti, että niitä vaivalloisesti 1900-luvun alussa aloitettuja ja tehtyjä maanalaisia töitä ei voitu käyttää. Uusi Harsprångetin voimalaan rakennettu poistoaukkotunneli oli mitoiltaan suurempi kuin Tukholman metrotunneli, ja padosta tuli maailman suurin.

Harsprångetin voimala, jolla oli tehoa 330 MW, otettiin käyttöön 1950-luvun alussa. Voimala tulisi vastaamaan 10 %:a Ruotsin energiantarpeesta, joka silloin oli 20 TWh (nykyään 141 TWh). Tämän lisäksi maan suurimman vesivoimalan käyttöönotto aloitti toisenlaisen hyppäyksen kansainvälisessä voimatuotannon historiassa. Se oli n.s. Harsprång-johto, joka rakennettiin Harsprångetin ja Hallsbergin väliin, melkein 1000 kilometrin pituinen matka. ASEA ja Vattenfall olivat työstäneet uuden systeemin, jonka avulla oli mahdollista kuljettaa suuria määriä sähköä pitkiä matkoja ilman isoja menetyksiä. Voimalarakentaminen oli maksanut lähemmäs 123 milj. kruunua ja Harsprång-johto 147 milj. kruunua, kaikkiaan 270 milj. kruunua. Jokainen Ruotsin kansalainen oli siten avustanut lähemmäs 39 kruunua, vastaten 720 kruunua vuonna 2018. Harsprånget on Ruotsin teholtaan suurin voimala ja se valmistui aikana, jolloin Ruotsia uhkasi sähkön säännöstely. Mutta voimalan avulla maa otti suuren askeleen hyvinvointiin.

Konehalli on maanalainen, ja näkyvä todiste Ruotsin suurimmasta vesivoimalasta on pato, kytkentäkentän ulkorakennus ja arkkitehti Sven Malmin piirtämä harmaa uudelleenlastaushalli. Uudelleenlastaushalli käsittää kulmauksessa olevan toimistorivin sekä tyylikkäästi kalustetun ja koristellun vastaanottosalin, jossa on mahtipontinen sisäänkäynti. Vastaanottosalin koristelusta vastasi kuvanveistäjä Gustav Sandberg.

Enimmillään Harsprångetin voimalalla työskenteli 1200 rakentajaa, ja rakennusaikana aloitti myös Norrbottenin rautatehdas, josta tuli vakava kilpailija työvoimasta. Tästä seurasi, että Ruotsin suurin voimalarakennus rakennettiin suurimmaksi osaksi uusien enemmän tai vähemmän kokemattomien työntekijöiden, teknisesti koulutettujen työnjohtajien avulla. Koska työtä tarjottiin kaukana pohjoisessa, sai Vattenfall sovittaa palkkapolitiikkaansa ylöspäin ja tarjota naimisissa oleville kokeneille työnjohtajille perheasuntoja.

Kun piti rakentaa Harsprångetin yhdyskunta, Vattenfall halusi välttää Porjusissa tapahtuneen virheen. Siellä kasvoi hökkelikaupunki Vattenfallin omistaman maaperän reunamille. Jotta vältyttäisiin alkeellisluontoisten rakennusten syntyminen, sallittiin omakotirakennusten rakentaminen työnjohdon luvalla tietylle alueelle. Laadittiin asemakaava, johon oli määrätty paikka kirkolle, kunnantalolle ja puistolle. Kaivettiin kaivoja, vedettiin vesi- ja viemärijohdot. Yhtenäisen rakennuskannan luomiseksi palkolliset saivat mahdollisuuden vuokrata tontteja, ja työnjohto toimitti eri normien mukaiset rakennuspiirustukset. Työntekijät saivat ostaa Vattenfallilta rakennusmateriaalia luotolla, ja asunnot lämmitettäisiin Porjuksen ylijäämäsähköllä.

Paikka jaettiin väliaikaiseen ja pysyvään yhdyskuntaan. Väliaikaisessa yhdyskunnassa oli noin 150 taloa, joista 80 oli omakotitaloa, ja pysyvä yhdyskunta koostui noin 15 talosta. Näistä taloista tulisi sittemmin työpajan ja käyttöhenkilökunnan asuntoja, mutta rakennusaikaan näissä taloissa asuivat toimihenkilöt. Yhteensä Harsprångetin yhdyskunta koostui lähes 200 rakennuksesta.

Harsprångetin yhdyskunta kehittyi erämaasta aina läpikotaisin sähköistettyyn yhdyskuntaan. Kaikkiin taloihin asennettiin sähkölämmitys ja monissa huoneistoissa oli sähköliesi. Poikamiesparakit lämmitettiin suoraan vaikuttavalla sähköllä ja kaikki asunnot varustettiin vesijohdoilla ja viemäröinnillä, mikä silloin oli ainutlaatuista rakennusyhteisölle. Talot olivat asennusvalmiita ja ne voitiin purkaa, kun voimalarakentaminen oli valmis.

Täältä voit lukea tarinoita vesivoimaloihin liittyen. Onko sinulla tarinoita tai muistoja vesivoimaloista? Jaa ne kanssamme! Voit lähettää meille tarinasi, vaikka et haluaisi sitä julkaistavaksi nettisivuilla. Kaikki tarinat ovat tervetulleita ja ne julkaistaan kertojan suostumuksella.

Näytä lisää tarinoita