Osana Oulujoki Oy:n suurta perhettä
Minun muistoni liittyvät kolmeen voimalaitosalueeseen: Aittokoskelle, Ämmänsaareen ja Leppiniemeen. Olen syntynyt Oulussa, mutta syntymäkotini on Utajärvi, koska vanhempani asuivat tuolloin Utasen voimalaitosalueella. Olin kuitenkin niin pieni, kun muutimme Aittokoskelle, etten muista Utasesta mitään. Lapsuusaikani muistot alkavat Aittokoskelta, jossa asuimme parakkialueella vuosina 1958-1960. Isäni toimi Aittokosken voimalaitoksella tuohon aikaan työnjohtajana. Myöhemmin hänestä tuli myös Oulujoki Osakeyhtiön palopäällikkö työnjohtotehtävien lisäksi. Päällimmäisenä Aittokoskelta muistan valtavat maansiirtoautot Euclidit ja muut suuret vehkeet, joita katselimme tien vierestä. Ne tuntuivat pikkupojasta pelottavilta.
Ämmänsaareen muutimme vuonna 1960, ja asuimme ensimmäiset pari vuotta parakkialueella Kiantajärven rannassa. Asuntoja oli parakin molemmin puolin, ja muistelen, että yhdessä parakissa asui kuusi perhettä, kolme molemmilla puolilla. Parakit olivat harmaansävyisiä ja niiden asunnot hyvin pieniä. Perheemme asui päätyhuoneistossa, jossa oli keittokomero, olohuone ja alkovi. Nukuin sisarusteni kanssa kerrossängyssä alkovissa, ja isä ja äiti nukkuivat olohuoneessa. Asunnossamme ei ollut sisävessaa, vaan parakkialueella oli ulko-wc. Meitä lapsia parakkialueella oli paljon ja siellä oli erilliset leikkikentät. Muistan, että siellä oli valtavan suuri liukumäki. Minulla oli kolme hyvää kaveria, joiden kanssa olimme keskenämme paljon. Ämmänsaaren parakkialueelta muistan myös semmoisen vanhan miehen, Kallion papaksi häntä sanottiin, joka kävi paljon kalastamassa. Hän savusti usein ahvenia, joita lapset tulivat syömään savustuspöntön ympärille.
Parakkialueelta muutimme kanavan rantaan Oulujoki Osakeyhtiön omakotitaloon, joka sijaitsi parakkialueen ja voimalaitoksen puolivälissä. Talossa oli kolme huonetta, keittiö ja sisä-wc. Tuntui tosi hienolta päästä asumaan sellaiseen taloon. Kanavanrantatalosta muutimme Ämmänsaaren kansakoulun lähelle Ervin suunnittelemaan omakotitaloon Koulukatu 5:een vuonna 1964. Vaikka muutot eivät etäisyydeltään olleet pitkiä, noin alle kilometrin, muuttuivat kaveripiirit muuton yhteydessä. Parhaat ystävät olivat usein lähinaapurista. Kaverisuhteiden päättymiseen vaikutti myös parakkien purkaminen ja ihmisten muuttaminen muualle. Osa perheistä asui voimalaitosalueilla sen aikaa, kun voimalaitosten rakentaminen kesti, ja muuttivat sitten pois. Alueelle jäivät asumaan sellaiset työntekijät, jotka pyörittivät sitä hommaa siellä. Isäni oli Töpinän työnjohtaja ja hänen alaisuutensa kuului yleismiehiä ja rakennusmiehiä. Isäni hoiti asioita, joita oleminen ja eläminen voimalaitosalueella vaati.
Leikimme lapsena paljon ulkona kesät talvet. Kaverit haettiin parakkialueella leikkimään siten, että huudettiin kaverin nimeä ulkona. Siihen aikaan kun ei noissa asunnoissa ollut ovikelloja eikä oveen koputettu. Kesäisin hyppäsimme seivästä ja korkeutta sekä kalastelimme paljon. Kävimme isän kanssa paljon verkoilla ja onkimassa. Myös pyöräily kuului ajanvietteisiin. Muistan vieläkin, kun sain 7-vuotissyntymäpäivänä Comet-merkkisen vihreän vaihdepyörän. Pyörä oli tilattu Kajaanista ja se tuli Ämmänsaareen Oulujoki Osakeyhtiön kauppa-auton kyydissä. Monella ei siihen aikaan ollut vaihdepyörää, joten se oli hieno lahja. Talvisin luistelimme ja hiihdimme. Oulujoki Osakeyhtiö ylläpiti luistinrataa, jossa luistelimme miltei kaikki illat. Piilouduimme myös aura-autoja tien reunoille penkkojen päälle. Kun auto ajoi ohi, lensi lumet meidän päällemme. Se oli hauskaa.
Oulujoki Oy:n ylläpitämä luistinrata. Taustalla näkyy Viitostie ja luistinkoppi, jossa luistimet laitettiin jalkaan ja käytiin välillä lämmittelemässä. Kanava sijaitsee luistinradan oikealla puolella. Kuva: Aslak Mämmin yksityisarkisto.
Nuoruusaikana seilasimme voimalaitoskanavassa kavereiden kanssa uiton puunipuilla ja uimme Taivalalasen uimapaikalla. Tuohon aikaan ajoin mopolla. 12-vuotiaana ostin vanhan Helkama-mopon paikalliselta sahanjohtajan pojalta. Poliisit pysäyttivät minut Ämmänsaaressa ja totesivat, että mopossa ei ole takajarruja. Käskivät käydä näyttämässä korjattua mopoa poliisilaitoksella viikon sisällä. Isän kanssa laitoimme jarrut kuntoon ja menimme laitokselle sitä näyttämään. Paikan päällä isä ja poliisi puhuivat niitä näitä, kaikenlaista muuta asiaa. Ämmänsaarikin oli niin pieni kylä ja pieni yhteisö, että kaikki tunsivat toisensa ja hoitivat asiat ryhdikkäästi.
Minun mielestäni Ämmänsaaressa Oulujoki Oy:läiset olivat hyvin läheisiä toisilleen ja esimerkiksi parakkialueella käytiin toisten luona kylässä iltaisin. Muistan, kun Hugo Leinonen osti varmaankin Ämmänsaaren ensimmäisen television. Olimme miltei kaikki lapset siellä heidän ahtaassa olohuoneessa lattialla katsomassa mäkihyppykilpailuja. Oltiin vähän niin kuin yhtä suurta perhettä kaikki. Oli semmoinen tiimihenki, kun oli näitä kaikkia yhteisiä tapahtumia ja kilpailuja. Kiantajärven toisella puolella oli myös Oulujoki Osakeyhtiön omistama huvila, Teräväniemi, jossa järjestettiin muun muassa juhannusjuhlia yhtiön työntekijöille ja perheille. Huvilaa sai käyttää myös muulla ajalla perheen kanssa. Jos meillä oli vieraita, lähdimme käymään Terävässäniemessä. Se oli hieno paikka, jossa oli rantasaunat ynnä muuta. Ei taida tänä päivänä enää sellaista yhteisöä olla missään, kuin Ämmänsaaren Oulujoki Oy:llä oli.
Kävin Ämmänsaaressa lukiota yhden vuoden, kunnes muutimme isäni kanssa Leppiniemeen, Pyhäkosken voimalaitosalueelle, vuonna 1973. Äitini ja sisareni jäivät asumaan Ämmänsaareen vielä vuodeksi, sillä sisaruksilla oli lukion viimeinen vuosi menossa. Leppiniemessä pääsin Oulujoki Osakeyhtiölle kesätöihin. Olin semmoisessa Nallekerhon porukassa, joka korjasi ja huolsi voimalaitoksia. Olen muun muassa ollut vaihtamassa turbiinien siipitiivisteitä Pällin voimalaitoksella yhtenä kesänä. Montan kalanviljelyslaitoksella olin töissä myös muutaman kesän. Olin aina mukana, kun kalaa kuljetettiin Kainuuseen, sillä tunsin Suomussalmen ympärillä olevat järvet hyvin. Ne olivat minulle tuttuja paikkoja, sillä olin kalastanut siellä paljon isän kanssa pikkupoikana. Työpäivät olivat pitkiä, ja nuorelle pojalle palkka oli kohtuullisen hyvä. Kesätöiden lisäksi suoritin Oulun Tekun vuoden kestävän harjoittelun Leppiniemen auto- ja konekorjaamolla. Oulujoki Osakeyhtiö oli hyvä työnantaja, sillä se järjesti kaikille tiettyyn ikään tulleille nuorille kesätöitä ja oli työntekijöilleen turvallinen ja varma työpaikka.
Muistan Ämmänsaaresta vielä sen, kun tuli näitä isoja herroja käymään eri toimipaikoista ja Helsingistä asti. He majoittuivat Ervin suunnittelemassa vierasmajassa voimalaitoksen lähellä. Isä vei meidät lapset koivumetsään, jossa revittiin koivunoksia, ja isä sitten illalla teki herroille niistä vastoja. Myös Urho Kekkonen kävi 60-luvun alussa Aittokoskella ja minun isäni oli siinä järjestelytoimikunnassa puuhamiehenä. Kerran se otti minut matkaan mukaan ja mentiin siellä Aittokoskella käymään. Sinne voimalaitoksen takapihalle oli järjestelty pitkät pöydät valkoisilla pöytäliinoilla. Muistan sen vielä, kun siitä Kekkosesta puhuttiin, että semmoinen herra tulee käymään. Se sai jokiyhtiön herroissa kyllä liikettä aikaan.
Kävimme 90-luvulla kiertämässä Emäjoen voimalaitosalueet isäni, äitini ja vaimoni kanssa, jotta saisimme muistella menneitä. Silmiinpistävää oli, kuinka huonossa kunnossa ulkopuolelta voimalaitokset olivat, ja ovat tänäkin päivänä. Kaiteet olivat ruoteessa ja lyhtypylväiden lamppuja kivitetty rikki. Oulujoki osakeyhtiön aikana näistä asioista olisi huolehdittu. Nykyinen ränsistyneisyys on pettymys, kun on nähnyt voimalaitosalueiden ja Oulujoki osakeyhtiön kukoistuksen, jolloin paikat olivat siistejä ja niistä pidettiin huolta.
Lopuksi sanoisin, että oli hienoa viettää lapsuus ja nuoruus Emäjokivarressa ja Aittokoskella, ja oli hienoa kuulua Oulujoki Oy:n ”suureen perheeseen”.
Aslak Mämmi ja porokoira Ami Ämmänsaaressa keväällä 1963. Taustalla näkyy vanha korjaamorakennus. Kuva: Aslak Mämmin yksityisarkisto.