Jylhämä

Vuonna 1946 Oulujoen vesivoimaloiden rakentamisesta oli aloitettu vasta Merikoski ja Pyhäkoski. Suomi kärsi sodanjälkeisestä sähköpulasta ja täten uusien voimalaitosten rakentamisella oli kiire. Nykyisen Vaalan alueella sijaitseva Niskakosken putous oli päätetty jakaa kahden voimalaitoksen kesken. Kosken yläosaan rakennettaisiin Jylhämän voimalaitos ja kosken alaosa otettaisiin talteen Nuojuan voimalalla.[1]

Jylhämän oli tarkoitus toimia myös Oulujärven säännöstelypatona. Tällöin voimalaitoksen ylävedenkorkeus olisi Oulujärven vedenpinnan tasolla. Oulujärven säännöstelyn ylärajaksi säädettiin 123,2 metriä merenpinnasta.[2]

Jylhämän rakentaminen alkoi kesällä 1946. Voimalaitos rakennettiin keskelle erämaata sillä alueella ei ollut kunnollisia teitä eikä rakennuksia. Ensimmäinen 1,5 vuotta menikin uudenaikaisen rakentajayhdyskunnan pystyttämiseen. Puutavaran riittämisen turvaamiseksi Oulujoki Osakeyhtiö oli ostanut Vaalan sahan.[3]

Suurimmat haasteet Jylhämän rakentamisessa liittyivät maansiirto- ja kallionlouhintatöihin. Koneita ei ollut saatavilla sodan jälkeisinä vuosina, jonka vuoksi työ tehtiin pitkälti käsin. Tilanne helpottui 1948. Tämän jälkeen maansiirtotyöt voitiin tehdä koneilla.[4] Maapatojen rakentamisen ja kanavien louhintatyön kokonaismassamäärä oli yhteensä lähes 1,5 milj. kuutiota. Tämä tarkoitti, että Jylhämä oli aikanaan Imatran jälkeen maamme suurin maansiirtourakka. Parhaimmillaan yli kaksi tuhatta miestä ja kymmeniä koneita työskenteli rakennushankkeen parissa. Maarakennustyöt valmistuivat vajaassa kolmessa vuodessa.[5]

Samaan aikaan maansiirtotöiden kanssa eteni koneasema sekä tulva-aukoilla varustettu betonipato. Työtä helpotti koneaseman eteläpuolelle pystytetty betoniasema. Kapeilla nauhamaisilla ikkunoilla ja rapatulla julkisivulla varustettu voimalaitos tehtiin betonirunkoisena. Turpiinit oli tilattu jo aiemmin Tampellalta ja generaattorit sveitsiläiseltä Oerlikonilta. Ensimmäinen koneisto kytkettiin sähköverkkoon 19.6.1950, toinen 3.12.1950 ja kolmas 30.12.1951.[6]

[1] Mauri Kuuskoski, Pekka Salminen, Jouko Vahtola, Paavo Vasala. Vesivoimaa Oulujoesta 50 vuotta: sähkölla eteenpäin. Oulu: Oulujoki Oy, 1991, 27

[2] Matti Enbuske. Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, 2010, 315

[3] Mauri Kuuskoski, Pekka Salminen, Jouko Vahtola, Paavo Vasala. Vesivoimaa Oulujoesta 50 vuotta: sähkölla eteenpäin. Oulu: Oulujoki Oy, 1991, 28

[4] Matti Enbuske. Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, 2010, 316

[5] Mauri Kuuskoski, Pekka Salminen, Jouko Vahtola, Paavo Vasala. Vesivoimaa Oulujoesta 50 vuotta: sähkölla eteenpäin. Oulu: Oulujoki Oy, 1991, 35

[6] Ibid, 36

Tekniset tiedot

Omistaja: Fortum Heath and Power

Rakentaminen: 1946-1951

Suunnittelija: Aarne Ervi, arkkitehti

Kapasiteetti: 55 MW pudotuskorkeus 11-14 m

Voimalaitos: Paikalla valettu betonirunko, rapatut julkisivut, nauhamaiset ikkunat

Erityistä: Jylhämän ulkomuseo, Uutelan tila

Status: RKY (Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö - RKY 2009: Oulujoen ja Sotkamon reitin voimalaitokset), osayleiskaava, Docomomo kohde [7]

[7] Veli-Pekka Huhmo. Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuria. Oulu: Humanpolis Oy, 2017, 78

Asuinalue

Jylhämässä on laaja asuinalue, jossa on puu- ja kivirakenteisia taloja 1940-1970 –luvuilta.

Täältä voit lukea tarinoita vesivoimaloihin liittyen. Onko sinulla tarinoita tai muistoja vesivoimaloista? Jaa ne kanssamme! Voit lähettää meille tarinasi, vaikka et haluaisi sitä julkaistavaksi nettisivuilla. Kaikki tarinat ovat tervetulleita ja ne julkaistaan kertojan suostumuksella.

Näytä lisää tarinoita