Luulajajoki

Namnet kommer av lulesamiska lulij "den som bor i öster", som förr betecknade skogssamer och kan betyda "skogssamernas älv".

Oulujoen vesistö

Vattenfall OY

1880-luvun alussa hallitus asetti komitean selvittämään Kruunun luotoja, saaria ja muita asumuksia Trollhättefallenilla tutkiakseen, voisiko koskesta olla Ruotsille tuloja. Selvitys näytti, että valtio omisti useimmat saaret ja ympäröivät vedet, ja sen vuoksi oli sitä mieltä, että Kruunun tulisi rakentaa alueelle voimalaitoksia. 1890-luvulla valtion ja yksityisten välille syntyi taistelu siitä, kenellä olisi oikeus rakentaa Trollhättanin kosket. Senaikaisen lainsäädännön mukaan rannanomistaja saattoi vastustaa voimalaitoksen rakentamista. Asiasta kehkeytyi oikeuskäsittely, joka 1901 johti valtion vesioikeuteen Trollhättefalleneista. Valtiollisen koskikomitean, joka oli inventoinut Kruunun vedet ja virrat, lähtökohtana oli ollut, että valtio voisi vuokrata vesioikeutensa yksityisille, mutta sen sijaan syntyi ajatus, että valtion itse tulisi rakentaa vesivoimala Trollhättaniin. Siksi vuonna 1905 valtio osti itselleen Trollhätte kanavayhtiön, joka oli aikaisemmin suorittanut enimmät aktiviteetit kaikkessa koskea ja kanava-aluetta koskevassa toiminnassa, ja muodosti Kuninkaallisen Trollhätte-kanavan ja Vesilaitoksen. Vuonna 1908 eduskunta päätti muuttaa Trollhättestyrelsenin Kungl. Vattenfallsstyrelseniksi, joka vuotta myöhemmin vaihtoi nimekseen Statens Vattenfallsverk. Statens Vattensfallsverk oli valtion omistama liikelaitos vuodesta 1909 aina vuoteen 1992 asti, jolloin laitos muutettiin osakeyhtiöksi Vattenfall AB:ksi, tämä tehtiin valmistautumisena eurooppalaiseen sähkömarkkinoiden vapautumiseen 1996.

1900-luvun alussa Vattenfallin lähin tehtävä oli rakentaa maan vesivoima maan teollistamisen ja myöhemmän sähköistämisen hyväksi. Näitä vuosia 1909-1920 kutsutaan usein pioneerivuosiksi. Yhtiö rakensi siksi suurikokoisia voimalaitoksia Trollhättaniin, Porjukseen ja Älvkarlebyhyn.

Kun tämä ensimmäinen rakentaminen oli saatu päätökseen, noin 1920, Vattenfall siirtyi hallinnollisempaan vaiheeseen. Kahdeksan vuoden aikana toimihenkilöiden määrä laski melkein 40 prosenttia, 1200:sta 750:een. Työntekijöiden määrä laski vielä enemmän. Vilkkaimman rakennusvaiheen aikana Vattenfallilla oli 4000 palkattua työntekijää, mutta 1928 vain runsaat 300.

1930-luvun puolivälistä alkaen Vattenfall alkoi jälleen rakentaa vesivoimaloita, koska sähkön kysyntä oli saanut uutta vauhtia. Kasvu selviää palkattujen määrän lisääntymisestä, mikä kasvoi 4000:sta vuonna 1938 14000:een vuonna 1958. Voidakseen selviytyä niistä haasteista, mikä tästä seurasi, Statens Vattenfall –laitos kävi 1939 läpi suuren uudelleenorganisoinnin, jossa yritys jaettiin muutamaan suureen rakennusosastoon ja useisiin hallinnoiviin alueellisiin organisaatioihin.

Vuodesta 1969 lähtien, jolloin Vattenfall aloitti Ringhalsin ydinvoimalan rakentamisen, aina vuoteen 1985, jolloin Forsmarkin kolmas reaktori otettiin käyttöön, Vattenfallia hallitsi jälleen intensiivinen rakennustoiminta. Myös tänä ajanjaksona rakennettiin Luulajanjokeen 13 voimalaitosta lisää.

Vesivoimarakennus lähestyi loppuaan 1980-luvulla. Vattenfall laajensi silloin toimintaansa ja siitä tuli ”Energiapalveluyritys Vattenfall” ja se sai siten myös suuremmat vaatimukset tuottavuudelle, mutta myös suuremman kontrollin omille investoinneilleen.

Tänä päivänä Vattenfall on johtava eurooppalainen energiayritys, jossa on noin 20000 työntekijää ja 6 930 000 sähköasiakasta.

Tarinoita

Lisätietoja

Raportit ja asiakirjat

Nimi Tiedoston koko Tiedostotyyppi Päivämäärä Lataa

Linkit

Nimi Päivämäärä

Tapahtumat Luulajanjoen ympärillä