Merikoski

Ennen voimalaitoksen rakentamista, Merikoskea hyödynnettiin lohenkalastuksessa ja tervareittinä. Koskessa oli myös tervaveneiden vetoväylä. Voimalaitoksen suunnittelulla on pitkä historia, sillä jo Bertel Jungin vuoden 1914 Tuiran asemakaavassa, oli joen rannasta varattu alue Merikosken voimalaitosta ja kanavaa varten.[1]

Ensimmäinen varsinainen voimalaitossuunnitelma laadittiin vuonna 1919. Kalastusviranomaiset vastustivat hanketta vedoten vuoden 1902 vesioikeuslakiin. Vuonna 1939 tehty lakimuutos kuitenkin mahdollisti voimalahankkeiden aloittamisen ja Merikosken rakentaminen käynnistyi maarakennustöillä jo saman vuoden syksyllä. Talvisota pysäytti työt mutta rakentaminen jatkui välirauhan aikana, kesällä 1940.[2]

Voimalaitoksen rakentamisen taustalla oli taloudellisia perusteita, sillä Merikosken laskettiin tuottavan sähköä runsaasti yli Oulun oman tarpeen. Ylimääräinen sähkö pystyttiin myymään muualle Oulun lääniin ja täten varmistettiin voimalaitoksen taloudellinen kannattavuus. Tärkein tavoite oli kuitenkin saada Oulun alueelle lisää teollisuutta vakaan sähköntuotannon ansiosta.[3]

Varsinaisen voimalaitoksen rakentamisesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu vuonna 1942, jonka voitti Bertel Strömmer. Strömmerin suunnittelema betonirunkoinen koneasema valmistui lopulta 1948.[4] Tulva-aukoilla varustettu patoaltaan säännöstelyyn tarkoitettu poikkipato ja joen halkaiseva pitkä lamellipato valmistuivat myös samana vuonna[5]. Voimalaitoksen ensimmäinen koneisto käynnistettiin toukokuussa 1948, toinen myöhemmin samana vuonna ja kolmas 1954.

Koskikeskuksen asemakaava ja Toivoniemen asuinalue toteutettiin Alvar Aallon vuosina 1942-1943 laatimaan yleissuunnitelmaan pohjautuen. Asemakaava vahvistettiin 1949. Oulun ensimmäinen kaupunginarkkitehti Martti Heikura suunnitteli osan tornitaloista, Raatin saaren urheilukentän katsomon sekä uimahallin.[6]

Täydellä teholla toimiva voimalaitos tuotti kirjanpidollista ylijäämää heti ensimmäisestä vuodesta saakka. Vuonna 1953 ylijäämä kertyi 100 685 000 markkaa, mikä on noin 3 miljoonaa euroa nykyrahassa. Sähkön lisäksi Merikoski siis myös vaurastutti Oulun kaupunkia.[7]

[1] http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2081

[2] Matti Enbuske. Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, 2010, 313

[3] Matti Enbuske. Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, 2010, 314

[4] http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2081

[5] Matti Enbuske. Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, 2010, 313

[6] http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2081

[7] Matti Enbuske. Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, 2010, 315

Tekniset tiedot

Omistaja: Oulun Energia Oy

Rakentaminen: 1939-1948, koneistot käyttöön 1954

Suunnittelija: Bertel Strömmer, arkkitehti

Kapasiteetti: 40 MW, pudotuskorkeus 11 m

Koneasema: Betonirunko, muurattu ja rapattu

Erityistä: Osa Oulun Koskikeskusta, pitkä joen halkaiseva sivupato

Status: Asemakaava, RKY (Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö - RKY 2009: Oulujoen ja Sotkamon reitin voimalaitokset) [8]

[8] Veli-Pekka Huhmo. Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuria. Oulu: Humanpolis Oy, 2017, 74

Täältä voit lukea tarinoita vesivoimaloihin liittyen. Onko sinulla tarinoita tai muistoja vesivoimaloista? Jaa ne kanssamme! Voit lähettää meille tarinasi, vaikka et haluaisi sitä julkaistavaksi nettisivuilla. Kaikki tarinat ovat tervetulleita ja ne julkaistaan kertojan suostumuksella.

Näytä lisää tarinoita