Parki

Seitevaren rakentamisen jälkeen oli Vattenfallsin rakentajien aika kääntyä Parkin puoleen toimittaakseen Luulajanjoen pienimmän voimalaitoksen, jonka kokonaisvoima oli 20 MW, yhdestoista osa Seitevaren voimalasta. Vuonna 1970 käyttöön otettu pieni voimala oli siitä epätavallinen, että sen hyödynnettävä putouskorkeus on vain 14 metriä. Parki varustettiin sen vuoksi Kaplan-tyyppisellä putkiturbiinilla, jota myöhemmin tultiin käyttämään myös Vittjärvin voimalassa.

1970-luvulla työtä kuitenkin jouduttiin kiirehtimään maan kasvavan sähkönkysynnän seurauksena, joka johtui kuivuusvuosista, kylmästä säästä, teollisuuden korkeasuhdanteesta ja Stenungssundissa tapahtuneen höyryvoima-aggregaatin onnettomuudesta. Kaikki nämä yhteensattumat johtivat viiden viikon kestoiseen sähkön säännöstelyyn, joka koski 1400:a paljon sähköä kuluttavaa teollisuuslaitosta. Voimayritys kääntyi jopa yleisön puoleen kehottaen sitä säästämään sähköä, kunnes kevättulvat tulisivat.

Parkin tuottama sähkö nähtiin ennen kaikkea bonuksena; itse laitoksessa oli tärkeämpää veden säännöstely voimalan alavirralla sijaitseville voimalaitoksille. Säännöstely koskee järviä Tjåmotisjaure, Skalka, Parkijaure ja Katnesjaure, jotka yhdessä muodostivat 460 miljoonan m³ vesivaraston.

Parkin työntekijöiden keski-ikä oli epätavallisen korkea, 50-60 vuotta. Työnjohtaja Hans Hittekofnerin mukaan ihanteellinen työvoima. Enimmillään Parkissa oli 125 työntekijää, ja Jokkmokkin läheisyydestä johtuen ei rakennettu mitään rakentajayhdyskuntaa vaan vain muutamia poikamiesparakkeja, hallintorakennus ja kaksi saunaa.

Täältä voit lukea tarinoita vesivoimaloihin liittyen. Onko sinulla tarinoita tai muistoja vesivoimaloista? Jaa ne kanssamme! Voit lähettää meille tarinasi, vaikka et haluaisi sitä julkaistavaksi nettisivuilla. Kaikki tarinat ovat tervetulleita ja ne julkaistaan kertojan suostumuksella.

Näytä lisää tarinoita